Omia elämänohjeita nro 1. Jokaiselle on varmasti olemassa omat elämänohjeensa. Here's mine.
* Ujuta jokaiseen päivään ripaus kulttuuria. Pidä mielessäsi suosikkirunosi.
* Älä tuomitse ihmisiä heidän sukulaistensa perusteella tai sen elämän perusteella, johon he ovat syntyneet.
* Puhu hitaasti - ajattele nopeasti
* Kun häviät, älä kuitenkaan hukkaa häviösi antamaa opetusta.
* Lue enemmän kirjoja. Televisio ei ole niiden korvike.
* Rakastava ilmapiiri kodissani on elämäni perusta. Teen kaikkeni luodakseni rauhallisen ja harmonisen kodin.
* Älä kuuntele vain sitä, mitä joku sanoo. Kuuntele myös miksi he sanovat niin.
* Muista, vaikket aina saakaan sitä mitä haluat, se voi olla joskus ihastuttava onnenpotku.
* Elä tässä ja nyt.
* Muista, että herkkyys on vahvuus.
perjantai 12. marraskuuta 2010
Luin ja liikutuin.
Jos tietäisin...
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä...
Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.
Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.
Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään?
Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä, viimeisen halauksen halaamatta, että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen, joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä...
Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.
Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.
Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään?
Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä, viimeisen halauksen halaamatta, että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen, joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.
Vanhana sitten
Kun minusta tulee vanha
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä,
syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään,
ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän.
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi.
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
(Englanninkielisestä runosta suomentanut: Hannele Harjajärvi)
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä,
syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään,
ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän.
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi.
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
(Englanninkielisestä runosta suomentanut: Hannele Harjajärvi)
Valoa kaamokseen
Hetki sitten tämä oli hyvinkin ajankohtainen runo. Onneksi maa on jo valkeana ja mielikin siitä johtuen virkeämpi. Mutta ensi syksyä ajatellen tallennan tämän värssyn blogiini.
Sytytä kynttilä.
Sen aika on nyt
kun päivät ovat harmaat
ja illat ovat mustat kuin multa
jota lumi ei vielä ole peittänyt.
Sytytä kynttilä.
Sen aika on nyt
kun päivät ovat kylmät
ja routa peittää maan.
Sytytä kynttilä.
Se tuo valon.
Se tuo lämmön.
Se tuo kauniit ajatukset.
Se tuo enkelit lähellesi.
- Maria Alsted -
---
Ja tässä myös ihana ja tunnelmallinen Hannele Huovin runo aiheeseen liittyen.
Kun on oikein pimeää,
voi pienen tuikun sytyttää,
ja käpertyä peittoon.
Tuikut ikkunalla,
kirja nenän alla,
pieni tuikku säteilee
ja kirja nenän alla.
Kun on oikein pimeää,
voi pienen tuikun sytyttää
ja ystävälle viedä.
Silloin silmiin ystävän
syttyy pieni tähti,
tuikun valo säteilee
ja syttyy pieni tähti.
- Hannele Huovi -
Sytytä kynttilä.
Sen aika on nyt
kun päivät ovat harmaat
ja illat ovat mustat kuin multa
jota lumi ei vielä ole peittänyt.
Sytytä kynttilä.
Sen aika on nyt
kun päivät ovat kylmät
ja routa peittää maan.
Sytytä kynttilä.
Se tuo valon.
Se tuo lämmön.
Se tuo kauniit ajatukset.
Se tuo enkelit lähellesi.
- Maria Alsted -
---
Ja tässä myös ihana ja tunnelmallinen Hannele Huovin runo aiheeseen liittyen.
Kun on oikein pimeää,
voi pienen tuikun sytyttää,
ja käpertyä peittoon.
Tuikut ikkunalla,
kirja nenän alla,
pieni tuikku säteilee
ja kirja nenän alla.
Kun on oikein pimeää,
voi pienen tuikun sytyttää
ja ystävälle viedä.
Silloin silmiin ystävän
syttyy pieni tähti,
tuikun valo säteilee
ja syttyy pieni tähti.
- Hannele Huovi -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)