Omia elämänohjeita nro 1. Jokaiselle on varmasti olemassa omat elämänohjeensa. Here's mine.
* Ujuta jokaiseen päivään ripaus kulttuuria. Pidä mielessäsi suosikkirunosi.
* Älä tuomitse ihmisiä heidän sukulaistensa perusteella tai sen elämän perusteella, johon he ovat syntyneet.
* Puhu hitaasti - ajattele nopeasti
* Kun häviät, älä kuitenkaan hukkaa häviösi antamaa opetusta.
* Lue enemmän kirjoja. Televisio ei ole niiden korvike.
* Rakastava ilmapiiri kodissani on elämäni perusta. Teen kaikkeni luodakseni rauhallisen ja harmonisen kodin.
* Älä kuuntele vain sitä, mitä joku sanoo. Kuuntele myös miksi he sanovat niin.
* Muista, vaikket aina saakaan sitä mitä haluat, se voi olla joskus ihastuttava onnenpotku.
* Elä tässä ja nyt.
* Muista, että herkkyys on vahvuus.
perjantai 12. marraskuuta 2010
Luin ja liikutuin.
Jos tietäisin...
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä...
Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.
Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.
Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään?
Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä, viimeisen halauksen halaamatta, että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen, joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä...
Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.
Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.
Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään?
Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä, viimeisen halauksen halaamatta, että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen, joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.
Vanhana sitten
Kun minusta tulee vanha
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä,
syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään,
ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän.
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi.
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
(Englanninkielisestä runosta suomentanut: Hannele Harjajärvi)
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä,
syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään,
ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän.
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi.
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
(Englanninkielisestä runosta suomentanut: Hannele Harjajärvi)
Valoa kaamokseen
Hetki sitten tämä oli hyvinkin ajankohtainen runo. Onneksi maa on jo valkeana ja mielikin siitä johtuen virkeämpi. Mutta ensi syksyä ajatellen tallennan tämän värssyn blogiini.
Sytytä kynttilä.
Sen aika on nyt
kun päivät ovat harmaat
ja illat ovat mustat kuin multa
jota lumi ei vielä ole peittänyt.
Sytytä kynttilä.
Sen aika on nyt
kun päivät ovat kylmät
ja routa peittää maan.
Sytytä kynttilä.
Se tuo valon.
Se tuo lämmön.
Se tuo kauniit ajatukset.
Se tuo enkelit lähellesi.
- Maria Alsted -
---
Ja tässä myös ihana ja tunnelmallinen Hannele Huovin runo aiheeseen liittyen.
Kun on oikein pimeää,
voi pienen tuikun sytyttää,
ja käpertyä peittoon.
Tuikut ikkunalla,
kirja nenän alla,
pieni tuikku säteilee
ja kirja nenän alla.
Kun on oikein pimeää,
voi pienen tuikun sytyttää
ja ystävälle viedä.
Silloin silmiin ystävän
syttyy pieni tähti,
tuikun valo säteilee
ja syttyy pieni tähti.
- Hannele Huovi -
Sytytä kynttilä.
Sen aika on nyt
kun päivät ovat harmaat
ja illat ovat mustat kuin multa
jota lumi ei vielä ole peittänyt.
Sytytä kynttilä.
Sen aika on nyt
kun päivät ovat kylmät
ja routa peittää maan.
Sytytä kynttilä.
Se tuo valon.
Se tuo lämmön.
Se tuo kauniit ajatukset.
Se tuo enkelit lähellesi.
- Maria Alsted -
---
Ja tässä myös ihana ja tunnelmallinen Hannele Huovin runo aiheeseen liittyen.
Kun on oikein pimeää,
voi pienen tuikun sytyttää,
ja käpertyä peittoon.
Tuikut ikkunalla,
kirja nenän alla,
pieni tuikku säteilee
ja kirja nenän alla.
Kun on oikein pimeää,
voi pienen tuikun sytyttää
ja ystävälle viedä.
Silloin silmiin ystävän
syttyy pieni tähti,
tuikun valo säteilee
ja syttyy pieni tähti.
- Hannele Huovi -
perjantai 24. syyskuuta 2010
Maailmaan on puhjennut ruusu
Itse parhaillaan seuraan sivusta kahden ruusun puhkeamista. Nyt nuo ruusunnuput ovat päiväunilla ja äidillä on aikaa uppoutua runokirjan syövereihin. Tänään käsissäni on siis teos nimeltään Maailmaan on puhjennut ruusu - Runoja nuorille vanhemmille (toim. Annamari Saure).
---
On aika omaksua
kuoren tehtävät:
suojella, kantaa,
antaa periksi ja valmistautua
aukeamaan.
Ja sitten vähitellen
jäädä.
LIISA LAUKKARINEN
---
UUSI ELÄMÄ
Minun aikani oli tullut.
Vatsani oli pyöreä,
äärimmilleen jännittynyt,
rajansa saavuttanut,
kuin maapallo.
Sen virrat kohisivat,
kuumat virrat,
jotka kuljettivat elämän vettä.
Vatsani pinta värähteli,
kuin maanjäristyksen alkaessa.
Se varoitti ja uhkaili,
kuten tulivuori herätessään.
Sitten se räjähti.
Kuuma vesi oli kuin
tulivuoren säkenet
sen suuren purkauksen edellä,
paineiden noustessa
äärimmilleen.
Se poltti,
oli tuskaa,
mieletöntä tuskaa
ilman aikaa ja ajantajua.
Se raateli kaiken olevan
ajatuksen ja mielen
kuten tulivuoren laava polttaa
kaiken eteensä tulevan,
sulattaa kiven
säälimättä mitään.
Kaiken tämän tuhotun jälkeen
hiljaisuus ja rauha.
Uusi elämä kaiken sen tuskaisen
rumuuden jälkeen.
Loistava uusi maailman alku.
Niin se kukkii myös tulivuoren
rinteillä, tuhkasta nousten,
entistä kauniimpana.
RITVA AHOLA
---
Tarpeettomat tavarat voi huutokaupata
tai kiikuttaa kirpputorille,
mutta elämäänsä ei voi vaihtaa
eikä myydä.
Eikä lastaan.
Ja kuka äiti tahtoisi.
Synnytyspöydällä käydään niin lähellä Jumalaa,
että solmu, joka solmitaan,
ei petä
kasvoipa lapsesta vahva puu
tai paleleva pensas.
Äiti muistaa muutakin
kuin kimaltavat kynnet,
ensimmäisen hampaantuloitkun
tai sen hellän hetken
kun pienet jalat pitivät pystyssä.
EEVA HIETALA
---
Ystävyytemme vahvistettiin
ennen kuin hän oppi puhumaan,
silloin kun hän jutteli peipposen kieltä.
Vasta silloin maailmani tuli todeksi.
Ihminen tarvitsee kaltaisen, että jaksaisi elää,
mutta ystävyys on muutakin kuin kaltaisuutta,
nauramme yhteen,
kuulen hänen äänensä sanoissani,
kuulen sanani hänen äänellään;
elämä on täyttä vain silloin kun kaikki sukupolvet
ovat läsnä.
Tämä tuohusten kieli ei unohda,
ystävyys muuttuu niinkuin lapsikin,
en tiedä millaiseksi.
Hänen ajatuksensa olivat maailman kokoisia
seitsemän vanhaksi asti.
MAILA PYLKKÖNEN
---
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”
Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.
KAARINA HELAKISA
---
ÖINEN MADONNA
Kun ne mustat pilvet vaelsivat tietään,
valvoi eräs äiti, nukkui lapsonen.
Joku enkeleistä lauloi ylistystä
maailmoiden kaikkien
Ja se nuori äiti kuuli sisimmässään
ylistyksen yölle, kai'un hiljaisen:
miten avartuikaan silloin maailma,
kun nukkui lapsonen.
EDITH SÖDERGRAN
---
He jotka syyttävät vanhempiaan pakkosyötöstä
ovat alkaneet informoida lasta.
Tahtovat että alle kymmenvuotiaan on tiedettävä
Vietnamista, riistosta, metyylielohopeasta,
liikakansoituksesta, maailman luetuista päivistä.
Ei satua ja tarinaa, vain asiaa.
Eikö eliminoitaisi muukin epäasia:
musiikki, kuvataiteet.
On helpompi päättää mitä lapsi tarvitsee
kuin kuunnella lasta,
menneet virheet uusissa vaatteissa.
Luen viisaitten naisten muistelmia,
Vennyn, Anna Bondestamin, Sylvi-Kyllikin.
Mitä silloin kun arki ja olosuhteet ahdistivat
Prunnikujalla, Pietarsaaressa, Sörkässä:
loihdittiin ruhtinatar vankkureihin,
haltiatar keittiöön,
koreat vaatteet päälle.
Mielikuvitus, minänsäilytysvaisto,
omaisuutta joka kannetaan mukana.
Totisesti,
lapsen vaeltavalle mielelle pitäisi julistaa
rauhoitusaika;
jotta jaksaisi olla aikuinen tässä maailmassa
on saatava rauhassa olla lapsi.
HELENA ANHAVA
---
Iltaisin,
kun pörröiset lapset on kerätty vuoteeseen:
karhut ja apinat, valkoinen koira, siilipeikot,
hän istuu peite polvilla ja puhuu.
Kasvot loistavat,
ja kostuneet hiukset puhtaiden kasvojen ympärillä.
Silloin puhutaan tähdistä.
MAILA PYLKKÖNEN
---
Nyt se kävelee jo
oikeasta paikasta toiseen
puistosta kotiin
pieni peltiämpäri kädessään
pieni lapio ämpärissä
opettelee varomaan liikennettä
Noin
se astuu ajotielle minun rinnallani
katsoo ohiajavien autojen valoja
pilvisessä illassa
ja nyt me kohtaamme todella:
minä muistan
muistan miltä siitä tuntuu
PENTTI SAARITSA
---
Lapseni pöydän ympärillä:
nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu
olemaan hyvä.
EEVA KILPI
---
SIUNAUS
Ei tyttäreni! En laske käsiäni pääsi
päälle.
Siunausta ei ole niissä. Tekoa ei ollut
niissä.
Katso silmiini, ja iäti seuratkoot sinua
kauneimmat uneni!
JARNO PENNANEN
---
Kolmivuotias opettaa
minulle kasvien nimiä.
Maailmassa on vielä toivoa, ajattelen.
RISTO RASA
---
---
On aika omaksua
kuoren tehtävät:
suojella, kantaa,
antaa periksi ja valmistautua
aukeamaan.
Ja sitten vähitellen
jäädä.
LIISA LAUKKARINEN
---
UUSI ELÄMÄ
Minun aikani oli tullut.
Vatsani oli pyöreä,
äärimmilleen jännittynyt,
rajansa saavuttanut,
kuin maapallo.
Sen virrat kohisivat,
kuumat virrat,
jotka kuljettivat elämän vettä.
Vatsani pinta värähteli,
kuin maanjäristyksen alkaessa.
Se varoitti ja uhkaili,
kuten tulivuori herätessään.
Sitten se räjähti.
Kuuma vesi oli kuin
tulivuoren säkenet
sen suuren purkauksen edellä,
paineiden noustessa
äärimmilleen.
Se poltti,
oli tuskaa,
mieletöntä tuskaa
ilman aikaa ja ajantajua.
Se raateli kaiken olevan
ajatuksen ja mielen
kuten tulivuoren laava polttaa
kaiken eteensä tulevan,
sulattaa kiven
säälimättä mitään.
Kaiken tämän tuhotun jälkeen
hiljaisuus ja rauha.
Uusi elämä kaiken sen tuskaisen
rumuuden jälkeen.
Loistava uusi maailman alku.
Niin se kukkii myös tulivuoren
rinteillä, tuhkasta nousten,
entistä kauniimpana.
RITVA AHOLA
---
Tarpeettomat tavarat voi huutokaupata
tai kiikuttaa kirpputorille,
mutta elämäänsä ei voi vaihtaa
eikä myydä.
Eikä lastaan.
Ja kuka äiti tahtoisi.
Synnytyspöydällä käydään niin lähellä Jumalaa,
että solmu, joka solmitaan,
ei petä
kasvoipa lapsesta vahva puu
tai paleleva pensas.
Äiti muistaa muutakin
kuin kimaltavat kynnet,
ensimmäisen hampaantuloitkun
tai sen hellän hetken
kun pienet jalat pitivät pystyssä.
EEVA HIETALA
---
Ystävyytemme vahvistettiin
ennen kuin hän oppi puhumaan,
silloin kun hän jutteli peipposen kieltä.
Vasta silloin maailmani tuli todeksi.
Ihminen tarvitsee kaltaisen, että jaksaisi elää,
mutta ystävyys on muutakin kuin kaltaisuutta,
nauramme yhteen,
kuulen hänen äänensä sanoissani,
kuulen sanani hänen äänellään;
elämä on täyttä vain silloin kun kaikki sukupolvet
ovat läsnä.
Tämä tuohusten kieli ei unohda,
ystävyys muuttuu niinkuin lapsikin,
en tiedä millaiseksi.
Hänen ajatuksensa olivat maailman kokoisia
seitsemän vanhaksi asti.
MAILA PYLKKÖNEN
---
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”
Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.
KAARINA HELAKISA
---
ÖINEN MADONNA
Kun ne mustat pilvet vaelsivat tietään,
valvoi eräs äiti, nukkui lapsonen.
Joku enkeleistä lauloi ylistystä
maailmoiden kaikkien
Ja se nuori äiti kuuli sisimmässään
ylistyksen yölle, kai'un hiljaisen:
miten avartuikaan silloin maailma,
kun nukkui lapsonen.
EDITH SÖDERGRAN
---
He jotka syyttävät vanhempiaan pakkosyötöstä
ovat alkaneet informoida lasta.
Tahtovat että alle kymmenvuotiaan on tiedettävä
Vietnamista, riistosta, metyylielohopeasta,
liikakansoituksesta, maailman luetuista päivistä.
Ei satua ja tarinaa, vain asiaa.
Eikö eliminoitaisi muukin epäasia:
musiikki, kuvataiteet.
On helpompi päättää mitä lapsi tarvitsee
kuin kuunnella lasta,
menneet virheet uusissa vaatteissa.
Luen viisaitten naisten muistelmia,
Vennyn, Anna Bondestamin, Sylvi-Kyllikin.
Mitä silloin kun arki ja olosuhteet ahdistivat
Prunnikujalla, Pietarsaaressa, Sörkässä:
loihdittiin ruhtinatar vankkureihin,
haltiatar keittiöön,
koreat vaatteet päälle.
Mielikuvitus, minänsäilytysvaisto,
omaisuutta joka kannetaan mukana.
Totisesti,
lapsen vaeltavalle mielelle pitäisi julistaa
rauhoitusaika;
jotta jaksaisi olla aikuinen tässä maailmassa
on saatava rauhassa olla lapsi.
HELENA ANHAVA
---
Iltaisin,
kun pörröiset lapset on kerätty vuoteeseen:
karhut ja apinat, valkoinen koira, siilipeikot,
hän istuu peite polvilla ja puhuu.
Kasvot loistavat,
ja kostuneet hiukset puhtaiden kasvojen ympärillä.
Silloin puhutaan tähdistä.
MAILA PYLKKÖNEN
---
Nyt se kävelee jo
oikeasta paikasta toiseen
puistosta kotiin
pieni peltiämpäri kädessään
pieni lapio ämpärissä
opettelee varomaan liikennettä
Noin
se astuu ajotielle minun rinnallani
katsoo ohiajavien autojen valoja
pilvisessä illassa
ja nyt me kohtaamme todella:
minä muistan
muistan miltä siitä tuntuu
PENTTI SAARITSA
---
Lapseni pöydän ympärillä:
nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu
olemaan hyvä.
EEVA KILPI
---
SIUNAUS
Ei tyttäreni! En laske käsiäni pääsi
päälle.
Siunausta ei ole niissä. Tekoa ei ollut
niissä.
Katso silmiini, ja iäti seuratkoot sinua
kauneimmat uneni!
JARNO PENNANEN
---
Kolmivuotias opettaa
minulle kasvien nimiä.
Maailmassa on vielä toivoa, ajattelen.
RISTO RASA
---
tiistai 14. syyskuuta 2010
Tommya illan ratoksi
Luin juuri Tommy Tabermannin teoksen Aistien alamainen. Tässä muutama poimittu viisaus.
***
Ammottavien jyrkänteiden reunalla
yhdellä jalalla horjuen
sitä oppii parhaiten
miten vaikeaa
on tuskan sumentamin silmin
erottaa
mikä on puhdasta rakkautta
mikä pelkkää pelkoa
seisoa omilla jaloilla?
***
Taloudenhoidon alkeita
Suoraan navasta kuivaa samppanjaa
ryystämällä
säästää huomattavan määrän
aikaa, vettä, vaivaa
***
Et sä sille mitään
ei se oo sun vikas
et sulla on päässä taivas
et sä sille mitään voi
ja miks sun pitäis voidakaan
ketä se muka häiritsee
et sul on suurempi
pää sisältä
Kato ne jotka elää lätäkössä
niitä suoraan sanoen vituttaa
niin ne sanoo
kun toinen seilaa
suuremmilla vesillä
ja sillä on päässä taivas
ja käsissä
kukkien voima keväällä
Et sä sille mitään voi
mut ne haluis ottaa sen pois
et sä sille mitään voi
eikä sun pidä voidakaan
kato paljon on sellasia vankeja
ettei ne lähde mihinkään
vaikka häkin ovi olis auki
Kato niitä pelottaa
elää ilman vartijaa
et sä sille mitään voi
et sulla on päässä taivas
ja käsissä kukkien voima
et sä sille mitään voi
mut älä pelkää poika
et sä ole yksin
en mäkään voi itselleni
yhtään mitään
sä et ole yksin
***
Minun ylitseni ei kävellä
muulla kuin jääkengillä
Minä en ole matala
Minun sisälläni
ei pysytä
kuin olemalla
minua suurempi
Siinä ovat minun rajani
Minun teitäni ei kuljeta
noin vain
vaan olemalla teitä leveämpi
ja pelkoa pidempi
Minun merkitystäni ei ymmärrä
kuin unohtamalla kaiken
minkä joskus kuvitteli tärkeäksi
***
***
Ammottavien jyrkänteiden reunalla
yhdellä jalalla horjuen
sitä oppii parhaiten
miten vaikeaa
on tuskan sumentamin silmin
erottaa
mikä on puhdasta rakkautta
mikä pelkkää pelkoa
seisoa omilla jaloilla?
***
Taloudenhoidon alkeita
Suoraan navasta kuivaa samppanjaa
ryystämällä
säästää huomattavan määrän
aikaa, vettä, vaivaa
***
Et sä sille mitään
ei se oo sun vikas
et sulla on päässä taivas
et sä sille mitään voi
ja miks sun pitäis voidakaan
ketä se muka häiritsee
et sul on suurempi
pää sisältä
Kato ne jotka elää lätäkössä
niitä suoraan sanoen vituttaa
niin ne sanoo
kun toinen seilaa
suuremmilla vesillä
ja sillä on päässä taivas
ja käsissä
kukkien voima keväällä
Et sä sille mitään voi
mut ne haluis ottaa sen pois
et sä sille mitään voi
eikä sun pidä voidakaan
kato paljon on sellasia vankeja
ettei ne lähde mihinkään
vaikka häkin ovi olis auki
Kato niitä pelottaa
elää ilman vartijaa
et sä sille mitään voi
et sulla on päässä taivas
ja käsissä kukkien voima
et sä sille mitään voi
mut älä pelkää poika
et sä ole yksin
en mäkään voi itselleni
yhtään mitään
sä et ole yksin
***
Minun ylitseni ei kävellä
muulla kuin jääkengillä
Minä en ole matala
Minun sisälläni
ei pysytä
kuin olemalla
minua suurempi
Siinä ovat minun rajani
Minun teitäni ei kuljeta
noin vain
vaan olemalla teitä leveämpi
ja pelkoa pidempi
Minun merkitystäni ei ymmärrä
kuin unohtamalla kaiken
minkä joskus kuvitteli tärkeäksi
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)