Maailmaan on puhjennut ruusu

Itse parhaillaan seuraan sivusta kahden ruusun puhkeamista. Nyt nuo ruusunnuput ovat päiväunilla ja äidillä on aikaa uppoutua runokirjan syövereihin. Tänään käsissäni on siis teos nimeltään Maailmaan on puhjennut ruusu - Runoja nuorille vanhemmille (toim. Annamari Saure).

---

On aika omaksua
kuoren tehtävät:
suojella, kantaa,
antaa periksi ja valmistautua
aukeamaan.

Ja sitten vähitellen
jäädä.

LIISA LAUKKARINEN

---

UUSI ELÄMÄ

Minun aikani oli tullut.
Vatsani oli pyöreä,
äärimmilleen jännittynyt,
rajansa saavuttanut,
kuin maapallo.

Sen virrat kohisivat,
kuumat virrat,
jotka kuljettivat elämän vettä.

Vatsani pinta värähteli,
kuin maanjäristyksen alkaessa.
Se varoitti ja uhkaili,
kuten tulivuori herätessään.
Sitten se räjähti.

Kuuma vesi oli kuin
tulivuoren säkenet
sen suuren purkauksen edellä,
paineiden noustessa
äärimmilleen.

Se poltti,
oli tuskaa,
mieletöntä tuskaa
ilman aikaa ja ajantajua.
Se raateli kaiken olevan
ajatuksen ja mielen
kuten tulivuoren laava polttaa
kaiken eteensä tulevan,
sulattaa kiven
säälimättä mitään.

Kaiken tämän tuhotun jälkeen
hiljaisuus ja rauha.
Uusi elämä kaiken sen tuskaisen
rumuuden jälkeen.
Loistava uusi maailman alku.

Niin se kukkii myös tulivuoren
rinteillä, tuhkasta nousten,
entistä kauniimpana.

RITVA AHOLA

---

Tarpeettomat tavarat voi huutokaupata
tai kiikuttaa kirpputorille,
mutta elämäänsä ei voi vaihtaa
eikä myydä.
Eikä lastaan.
Ja kuka äiti tahtoisi.
Synnytyspöydällä käydään niin lähellä Jumalaa,
että solmu, joka solmitaan,
ei petä
kasvoipa lapsesta vahva puu
tai paleleva pensas.
Äiti muistaa muutakin
kuin kimaltavat kynnet,
ensimmäisen hampaantuloitkun
tai sen hellän hetken
kun pienet jalat pitivät pystyssä.

EEVA HIETALA

---

Ystävyytemme vahvistettiin
ennen kuin hän oppi puhumaan,
silloin kun hän jutteli peipposen kieltä.
Vasta silloin maailmani tuli todeksi.
Ihminen tarvitsee kaltaisen, että jaksaisi elää,
mutta ystävyys on muutakin kuin kaltaisuutta,
nauramme yhteen,
kuulen hänen äänensä sanoissani,
kuulen sanani hänen äänellään;
elämä on täyttä vain silloin kun kaikki sukupolvet
ovat läsnä.
Tämä tuohusten kieli ei unohda,
ystävyys muuttuu niinkuin lapsikin,
en tiedä millaiseksi.
Hänen ajatuksensa olivat maailman kokoisia
seitsemän vanhaksi asti.

MAILA PYLKKÖNEN

---

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”

Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

KAARINA HELAKISA

---

ÖINEN MADONNA

Kun ne mustat pilvet vaelsivat tietään,
valvoi eräs äiti, nukkui lapsonen.
Joku enkeleistä lauloi ylistystä
maailmoiden kaikkien

Ja se nuori äiti kuuli sisimmässään
ylistyksen yölle, kai'un hiljaisen:
miten avartuikaan silloin maailma,
kun nukkui lapsonen.

EDITH SÖDERGRAN

---

He jotka syyttävät vanhempiaan pakkosyötöstä
ovat alkaneet informoida lasta.
Tahtovat että alle kymmenvuotiaan on tiedettävä
Vietnamista, riistosta, metyylielohopeasta,
liikakansoituksesta, maailman luetuista päivistä.
Ei satua ja tarinaa, vain asiaa.
Eikö eliminoitaisi muukin epäasia:
musiikki, kuvataiteet.
On helpompi päättää mitä lapsi tarvitsee
kuin kuunnella lasta,
menneet virheet uusissa vaatteissa.
Luen viisaitten naisten muistelmia,
Vennyn, Anna Bondestamin, Sylvi-Kyllikin.
Mitä silloin kun arki ja olosuhteet ahdistivat
Prunnikujalla, Pietarsaaressa, Sörkässä:
loihdittiin ruhtinatar vankkureihin,
haltiatar keittiöön,
koreat vaatteet päälle.
Mielikuvitus, minänsäilytysvaisto,
omaisuutta joka kannetaan mukana.
Totisesti,
lapsen vaeltavalle mielelle pitäisi julistaa
rauhoitusaika;
jotta jaksaisi olla aikuinen tässä maailmassa
on saatava rauhassa olla lapsi.

HELENA ANHAVA

---

Iltaisin,
kun pörröiset lapset on kerätty vuoteeseen:
karhut ja apinat, valkoinen koira, siilipeikot,
hän istuu peite polvilla ja puhuu.
Kasvot loistavat,
ja kostuneet hiukset puhtaiden kasvojen ympärillä.

Silloin puhutaan tähdistä.

MAILA PYLKKÖNEN

---

Nyt se kävelee jo
oikeasta paikasta toiseen
puistosta kotiin
pieni peltiämpäri kädessään
pieni lapio ämpärissä
opettelee varomaan liikennettä

Noin
se astuu ajotielle minun rinnallani
katsoo ohiajavien autojen valoja
pilvisessä illassa
ja nyt me kohtaamme todella:
minä muistan
muistan miltä siitä tuntuu

PENTTI SAARITSA

---

Lapseni pöydän ympärillä:
nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu
olemaan hyvä.

EEVA KILPI

---

SIUNAUS

Ei tyttäreni! En laske käsiäni pääsi
päälle.
Siunausta ei ole niissä. Tekoa ei ollut
niissä.
Katso silmiini, ja iäti seuratkoot sinua
kauneimmat uneni!

JARNO PENNANEN

---

Kolmivuotias opettaa
minulle kasvien nimiä.
Maailmassa on vielä toivoa, ajattelen.

RISTO RASA

---